"Hi, how are you?"
Joka paikkaan ku menee, oli se sit kauppaan tai toivottaa naapurin tervetulleeks, nii tavallisen hein yhteydessä kysytään mitä kuuluu. Ja tähän kuuluu vastata "hyvää, entä sulle". Välttämättä ei edes tartte vastata oikeesti mitään, voi vaa mennä suoraan asiaan. Tä vaati mult vähä totutteluu eka, mut nyt tä fraasi tulee multa iha automaattisesti. Oon jopa huomannu et jos sitä ei käytä, nii tervehys on heti epäkohteliaamman sävynen, vaikka äänensävy oliski ilosen normaali. Suomalaiselleha tällane utelu kaupan kassalta on iha yht limasta ku sen honey-sanan käyttö tuntemattomilta, "mitäköhä toiki nyt sit haluaa, näytäks mä silt et joku olis vikana, ei nyt perkele sulle kuulu minun hyvinvointini".
"Is this amount okay?"
Kuvittele ittes nyt sinne Abercrombien kassalle. Sulla on siinä niitä hyvältä tuoksuvii, ylihintasii kuteita. Chillisti pukeutunu meikitön myyjä antaa sul luvan vinguttaa luottokorttia. Vedät kortin läpi siitä jutskelista ja painelet nelinumeroisen luvun. Sit näytölle tulee teksti. "Onko tämä summa oikein/ok?".......
Siis saako tässä kohtaa nyt päättää et hei oikestaan haluisin näistä danimeistä maksaa vaa puolet hinnasta, et tä summa nyt ei oikeestaa tarkemmin ajateltuna ookkaa mulle iha ok. Siis en vieläkään oo käsittäny miks tä kysymys kysytään koska siihen on pakko vastata kyllä, jos haluut ne kledjut omaan vaatekaappiin kiikuttaa tuoksumaan. Joku viisaampi saa kertoa.
Etuovet
Multa kesti kuus kuukautta ennen ku tässä talossa avasin etuoven ensimäisen kerran. Kukaan, siis kukaan, ei käytä etuovia! Ne on vaa prameemmat fraamit keskellä julkisivua, nii et näyttää siltä ku mitä joku joskus on talon päättäny kuuluu näyttävän. Tosi tavallista on, et se ovi mitä eniten käytetään, on yhteydessä keittiöön. Moni käyttää kans autotallista tulevaa ovea, ja se etuovi on sit randomisti jossai eteisen nurkassa. Meillä esim ne pääovet on just keittiössä, toinen suoraan ulos ja toinen autotalliin. Kuraeteinenki on keittiön yhteydessä, ihan toisessa päässä taloa ku mitä se etuovi on. En ymmärrä tätä yksityiskohtaa yhtää, mut oon nii tottunu, et jos mä kotona alan kavereille lampsia takaovista sisää nii ei tartte sit ihmetellä miks.
Ruokakassit
Siis tä saa mut hulluks. Kaupassa sun ostokset pakataan sellasii tyylii saman kokoksii muovipusseihi ku vihannesosastolta saa ilmatteks. Eikä näihi nyt sit tietty mahu ku pari ostosta yhtee pussii, nii sit vaiks sun ostosmäärä ei oikeesti olis nii iso, nii kasseja on sit kuiteski ainaki kymmene, ku jokaselle tuottelee oma pussi! On sit joo isompia paperikasseja, mut niihinki pakataan kaks tölkkii maittoo ja leipäpaketti, vaikka tilaa olis! Luulen kuiteski et tä johtuu sitä faktasta, ku täällähän saa syytteitä nostaa iha kaikesta, nii joku on varmaa joskus syyttäny jonku ruokakaupan liian täydestä ruokakassista, joka on sit parkkikselle levinny. Mut silti mua ärsyttää nähä sitä hukkatilaa ja paperin/muovin tuhlausta! Toki monilla onneks on niitä omia kierrätyskasseja.
Ostosten pakkaajat
Tosta äskösestä kätevästi aasinsillalla näihin arkipäivään luksustunnelmaa luoviin apulaisiin! Ruokakaupassa sua palvelee myyjä, joka joko itse, tai apulaisen kanssa PAKKAA SUN OSTOKSET! Siis ihanaa. Mä nii vihaan sitä ku pitää koota niit ostoksii järkevästi kassiin ja aina sielt tulee joku perunapussi viimisenä littaamaan, vaiks salaatit olis just laitettu edellä. Ja sit ku tä tetrispeli on pelattu ja päästää kotiin purkamaan, nii eiks sit oo kaikki kuiteski levällää ja parhaimmas tapaukses joku viilipurkki haljennu koko komeuden päälle ku mikäki kakkukuorrutus. Mut täällä mun ei oo kertaakaa tarvinnu pakata ostoksiani!!! Tätä pitäis Suomessaki harjottaa, aikaa säästyy kaikilta ja sais lisää työpaikkoja nuorille joilla ei sitä haluttua kokemusta kunnon duunista oo, sekä he sais jalan oven väliin, et pääsis siit pakkaajan puuhasta etenemään parempiin tienesteihin + tä on ihana pieni luksus pitkän työpäivän jälkeen ku sulla on se nälkänen mukula rattaissa vinkumassa.
13.5.15
11.5.15
Niagara Falls
Au pairien pitää vuotensa aikan kerätä 6 "opintopistettä", tarkkaa syytä en tiedä, teen vaan niinku käsketään. East Coast Edventures järjestää viikonloppureissuja joista sitten saa 3 pistettä kun reissun yhdistää lauantaisin pidettäviin oppitunteihin. Oon aina halunnu päästä kattoo näitä kuuluisia vesiputouksia, joten kun kuulin et tä reissu on yks vaihtoehdoista, nii päästös lähtee oliki sit jo miettimättä tehty.
Lähdettiin Rebeccan, Emelien, Sofian ja Michellen kaa bussiasemalle 12 päivällä, bussi lähti 1:30pm. Sit seuraski koko päivän istumista bussissa, oltiin perillä Kanadassa vissiin 9:30 illalla. Oltii kaikki nii väsyneitä, et biletys-suunnitelmista huolimatta (ikäraja Kanadassa on 19 vuotta, tä ei tietty mitenkää vaikuttanu mun päätökseen lähteä) suunniteltii nukkumaanmenoa. Siinä sit huonetta tutkiessa Rebecca ihmetteli ovea seinässä ja tajuttiin et se on väliovi naapurihuoneeseen. Reippaana tyttönä, ja yhtään pitemmälle ajattelematta, paukutin ovea. Muutaman sekunnin päästä sen avas tyttö sidukka kädessä ja bilekuteet niskassa. Meillä oli naapureina joukko tyttöjä Ruotsista, Tanskasta ja jopa yks SUOMESTA, jotka oli kans au paireja ja tulleet aikasemmalla bussilla, ja kuuluivat meidän ryhmään! Eihän siinä sit nukkumaan voinu mennä ku naapurissa biletetään, nii meki vedettiin paadrivaatteet päälle, vähän meikkiä naamaan ja menoks. Yö-elämä Niagara Fallseilla oli ku Vegasista. Valoja ja melua ja ihmisiä ja pelejä! Vaikka seuraavana aamuna oli treffit koko ryhmän ja ohjaajien kanssa 9am, viihdyttiin ulkona puoli kolmeen asti aamulla.
Yöllisen suihkun ja aamupalan virkistäminä lähettiin tallustamaan kohti vesiputouksia. Meijän hotelli oli siis ihan rannassa ja USA:an yhdistävän sillan kupeessa, joten itse nähtävyyden luo käveli puolessa tunnissa. Meijän retkihintaan kuulu "Journey behind the Falls" ja "Maid of the Mist"-veneretki. Näiden jälkeen meillä oliki vapaa-aikaa koko loppu päivä. Kevyen lounaan ja päikkäreitten jälkeen laittauduttiin valmiiks, ja suunnattiin Hard Rock Cafeseen syömään illalista 14 au pair tytön voimin. Tän jälkeen palattiin vielä hetkeks hotellille terästäytymään ja suunnattiin jälleen Kanadan yöelämään. Aamulla oli lähtö 11 aamupäivällä, kotona olin puol kympiltä illalla.
Mut niin, ettei vaa jäis teksti lyhyeks nii kerronpa vielä kokemuksestani tästä vesimäärästä. Sanat ei oikeesti riitä kuvaamaan kuinka uskomaton tä paikka on. Henkeäsalpaava on oikee sana kuvaaman sitä tunnetta, ku ei saa sanaa suustaan ton vesimassa äärellä. Kuvissa esiintyvä "pikkuvene" oli todellisuudessa Turun jokilaivan kokoinen paatti ja sillä mentiin sit ihan lähelle putousta. Niin mieletöntä. Ja siis toi veden väri. Mä en todellakaa osaa mitää valotustsydeemejä mun kamerassa käyttää, joten kun napsin niitä kuvia ei se veden väri tahtonu tallentuu niin kirkkaana ku se oikeesti oli, joten kuvanmuokkauksella oon nyt parhaani mukaan koittanu tuoda esiin kuinka uskomattoman väristä toi vesi ihan oikeesti on. Ei se niinku näytä oikeelta ollenkaa, vaa enemminki sellaset elokuvien "feikki" vedeltä, paitsi et taijanomasempaa. Toivottavasti mun kuvat ees vähän välittää sitä epätodellista tunnetta, mitä ite sain kokea tänä viikonloppuna.
Sain uusia ystäviä, ihania kokemuksia ja mielettömempiä muistoja ja oon valmis tekee tän reissun koska vaan uudestaan. Oli kyllä mahtava viikonloppu. Ja niin kuuma!! Ei ollu yhtään sellanen olo et oltiin pohjoseen matkustettu ku olo oli ku Kaliforniassa, et saa nähä miten pärjään siellä Floridan kuumuudessa kahen viikon päästä!
Ihanaa viikko kaikille,
- Sanni
Lähdettiin Rebeccan, Emelien, Sofian ja Michellen kaa bussiasemalle 12 päivällä, bussi lähti 1:30pm. Sit seuraski koko päivän istumista bussissa, oltiin perillä Kanadassa vissiin 9:30 illalla. Oltii kaikki nii väsyneitä, et biletys-suunnitelmista huolimatta (ikäraja Kanadassa on 19 vuotta, tä ei tietty mitenkää vaikuttanu mun päätökseen lähteä) suunniteltii nukkumaanmenoa. Siinä sit huonetta tutkiessa Rebecca ihmetteli ovea seinässä ja tajuttiin et se on väliovi naapurihuoneeseen. Reippaana tyttönä, ja yhtään pitemmälle ajattelematta, paukutin ovea. Muutaman sekunnin päästä sen avas tyttö sidukka kädessä ja bilekuteet niskassa. Meillä oli naapureina joukko tyttöjä Ruotsista, Tanskasta ja jopa yks SUOMESTA, jotka oli kans au paireja ja tulleet aikasemmalla bussilla, ja kuuluivat meidän ryhmään! Eihän siinä sit nukkumaan voinu mennä ku naapurissa biletetään, nii meki vedettiin paadrivaatteet päälle, vähän meikkiä naamaan ja menoks. Yö-elämä Niagara Fallseilla oli ku Vegasista. Valoja ja melua ja ihmisiä ja pelejä! Vaikka seuraavana aamuna oli treffit koko ryhmän ja ohjaajien kanssa 9am, viihdyttiin ulkona puoli kolmeen asti aamulla.
Yöllisen suihkun ja aamupalan virkistäminä lähettiin tallustamaan kohti vesiputouksia. Meijän hotelli oli siis ihan rannassa ja USA:an yhdistävän sillan kupeessa, joten itse nähtävyyden luo käveli puolessa tunnissa. Meijän retkihintaan kuulu "Journey behind the Falls" ja "Maid of the Mist"-veneretki. Näiden jälkeen meillä oliki vapaa-aikaa koko loppu päivä. Kevyen lounaan ja päikkäreitten jälkeen laittauduttiin valmiiks, ja suunnattiin Hard Rock Cafeseen syömään illalista 14 au pair tytön voimin. Tän jälkeen palattiin vielä hetkeks hotellille terästäytymään ja suunnattiin jälleen Kanadan yöelämään. Aamulla oli lähtö 11 aamupäivällä, kotona olin puol kympiltä illalla.
Mut niin, ettei vaa jäis teksti lyhyeks nii kerronpa vielä kokemuksestani tästä vesimäärästä. Sanat ei oikeesti riitä kuvaamaan kuinka uskomaton tä paikka on. Henkeäsalpaava on oikee sana kuvaaman sitä tunnetta, ku ei saa sanaa suustaan ton vesimassa äärellä. Kuvissa esiintyvä "pikkuvene" oli todellisuudessa Turun jokilaivan kokoinen paatti ja sillä mentiin sit ihan lähelle putousta. Niin mieletöntä. Ja siis toi veden väri. Mä en todellakaa osaa mitää valotustsydeemejä mun kamerassa käyttää, joten kun napsin niitä kuvia ei se veden väri tahtonu tallentuu niin kirkkaana ku se oikeesti oli, joten kuvanmuokkauksella oon nyt parhaani mukaan koittanu tuoda esiin kuinka uskomattoman väristä toi vesi ihan oikeesti on. Ei se niinku näytä oikeelta ollenkaa, vaa enemminki sellaset elokuvien "feikki" vedeltä, paitsi et taijanomasempaa. Toivottavasti mun kuvat ees vähän välittää sitä epätodellista tunnetta, mitä ite sain kokea tänä viikonloppuna.
Sain uusia ystäviä, ihania kokemuksia ja mielettömempiä muistoja ja oon valmis tekee tän reissun koska vaan uudestaan. Oli kyllä mahtava viikonloppu. Ja niin kuuma!! Ei ollu yhtään sellanen olo et oltiin pohjoseen matkustettu ku olo oli ku Kaliforniassa, et saa nähä miten pärjään siellä Floridan kuumuudessa kahen viikon päästä!
Ihanaa viikko kaikille,
- Sanni
4.5.15
ZOO
Host-vanhemmat oli tän viikonlopun kahestaan reissulla ja jäin kotiin lasten ja host isän siskon kaa (joka siis hoitaa tyttöjä suurimman osaa viikosta täällä asuen). Lauantaina pakkasin H:n autoon ja ajettiin eläintarhaan! Tosi lämmin päivä, ja me ku luutiin et oli tulossa viileetä, nii meillä oli sit pitkähihaset päällä.... Hauskaa oli silti!
Tykästyin tohon eläintarhaan nii paljon et ilmotin Justinille et mehä mennään sinne yhessä uudestaa. Siel oli kamelilla ratsastus kuudella dollarilla! Mä ainaki haluun. Lisäks tykkäsin ku kaikki oli halpaa, niinku Suomeen verrattuna, esim. jätskin sain neljällä dollarilla, ku on tottunu et tollasis paikois pitää maksaa ainaki 6 euroo ja sitki saa jonku tosi nihkeet pienet pallerot pahvivohvelissa. Tykkäsin siis tosi paljon!
Muutenki tänne kuuluu pelkkää hyvää, tänään on +27 astetta lämmintä ja sellasis lukemis pitäis koko viikon pysyy. Ihanaa ihanaa! Perjantaina lähen Kanadaan viikonlopuks school credit-reissulle ja sitä tietty odotan iha mielettömästi! Mut lisää siitä sit ens maanantaina!!
Ihanaa TOUKOKUUTA!!
- Sanni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)